torstai 26. huhtikuuta 2018

Kouvola ei ota tosissaan kemikaalionnettomuuksien mahdollisuutta


Kouvolan lähistöllä on sattunut rautateillä kaksi vakavaa kemikaalionnettomuutta reilun puolen vuoden  aikana. Toisessa onnettomuudessa syyskuussa 2017 Kouvolan ratapihalla junan säiliökontista vuoti runsaat 10 tonnia vetyperoksidia kahden junanvaunun törmättyä ja toisessa junaonnettomuudessa 21. maaliskuuta 2018 valui 40 tonnia MTBE:tä Mäntyharjulla luontoon. Ainetta, jota käytetään bensiinin lisäaineena ja joka on kokonaan kielletty Kaliforniassa.




"Kemikaalionnettomuuksien mahdollisuutta eivät päättäjät ota Kouvolassa tosissaan."

Tämä on tullut monta kertaa esille puheissa ja halussa kaavoittaa radan varret täyteen kerrostaloja.
Mikäli Tornionmäen alueella sattunut kemikaalihaaveri olisi tapahtunut tulevaisuudessa täyteen rakennetulla Halkotorinkadun alueella, olisi todennäköisesti radanvarren kerrostaloista kerätty ruumiita.

Päätöksiä rakentaa radanvarteen asuntoja perustellaan sillä, että radan varteen rakennettavat kerrostalot muodostavat ”sisääntuloportin” junalla Kouvolaan saavuttaessa sekä ”rakentaminen mahdollistaa positiivisen ja turvallisen ympäristön synnyn.”

Asuinrakennuksien kaavoittaminen radan välittömään läheisyyteen on perusteltu myös sillä, että vaarallisen kemikaalionnettomuuden todennäköisyys Kouvolassa on pienempi kuin kerran tuhannessa vuodessa. Tämän takia kerrostalojen rakentamista radanvarteen pidetään jopa turvallisuutta lisäävänä tekijänä. 

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 457§ määrää suojaetäisyyksistä seuraavasti: ”Harkittaessa rakennushankkeen sijoittamista ja rakennuspaikan soveltuvuutta on huolehdittava vaarallisista aineista aiheutuvan suuronnettomuusvaaran torjumiseksi riittävistä suojaetäisyyksistä”.  Tuolle määräykselle Kouvolan päättäjät ja viranhaltijat lähinnä nauravat.

Pekka Korpivaara

Vanhusten kotihoito kuntoon tiimimallilla

Kouvolan vanhusten kotihoitoa vaivaa kiristynyt työtahti, kiire ja työntekijöiden jaksaminen. Nyt pitäisi katse suunnata työn organisointiin ja tuoda uudet toimintamallit työhön.

Mallia voi ottaa hollantilaisen kotihoivayritys Buurtzorgin toiminnasta. Yrityksen 9000 hoitajaa toimivat noin 12 hengen itsenäisinä tiimeinä, eikä keskijohtoa ole ollenkaan. Asiakasta hoidetaan kokonaisvaltaisesti ja hänen kykyä selvitä itsenäisesti arjesta tuetaan. Yrityksen asiakastyytyväisyys on huippuluokkaa ja hinta 20 prosenttia kilpailijayrityksiä halvempi. Lisäksi yritys on valittu Hollannin parhaaksi työpaikaksi. Buurtzorgin mallissa keventynyt hallinto mahdollistaa suuremman resurssin kotihoitajille.

Suomessa mallia on sovellettu vuodesta 2015 Debora-hoivayrityksessä, jonka henkilöstö on kymmenkertaistunut muutamassa vuodessa. Hoitajia on 700. Hallinnossa on vain kuusi henkilöä, kaikki muut tekevät asiakastyötä. Deboran kodinhoitajien asiakastyöhön käyttämän työajan osuus on korkea eli toiminta on tehokasta. Opintomatka Lahteen ja Hollantiin olisi paikallaan.

Mallia pitäisi alkaa pilotoida jollakin kotihoitoalueella. Tältä osin kannattaa selvittää Sitran rahoitus esimerkiksi Uudistumiskyky-teemasta.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Kouvolan kaupunki selvittää toimintamallia ja pilotointiin saatavaa rahoitusta tavoitteena toimintamallin kokeilu jollakin Kouvolan kotihoidon alueella.

Pekka Korpivaara
Lisää asiasta:

https://muistiasiantuntijatblogi.wordpress.com/2017/08/29/hollantilainen-kotihoidon-malli-buurtzorg-vahentaa-byrokratiaa-ja-korostaa-asiakaslahtoisyytta/



” Kaikki hierarkia piti saada pois.
 Pohjimmiltaan sairaanhoitaja Jos de Blokin viesti on yksinkertainen. Hän vain toivoo, että hoitotyöntekijät saisivat toimia häiriöittä, ilman että byrokraatit kiusaavat ja kovapalkkaiset johtajat hankaloittavat hommia. Hän haluaa antaa kaiken vallan kenttäväelle: sairaanhoitajille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille.

 Pomoistaan vapautettuina nämä pääsevät keskittymään asiakkaisiinsa. Sen sijaan, että he laatisivat loputtomia raporttejaan, sairaanhoitajat päättävät itse, millainen hoitoapparaatti hoidettavan ympärille rakentuu ja miten se toimii. Tavoite on tyydyttää asiakkaan tarpeet, ei johtajiston.

 Kotisairaanhoitajat tuntevat asiakkaiden viralliset ja epäviralliset verkostot. He tietävät, kuka on omalääkäri, löytyykö fysioterapeuttia, onko naapureita, jotka voivat auttaa. Jos de Blok toivoo, että kotisairaanhoitaja aktivoi ja koordinoi asiakkaan verkoston voimavarat, mutta ilman muodollisuuksia.

 ” Käytännössä Buurtzorgin kotihoidon yksiköt muodostuvat maksimissaan 12 hoitajan tiimeistä. Heillä on kullakin oma alueensa, jossa on 40–60 asiakasta. Tällä hetkellä Hollannissa toimii arviolta 900 tiimiä. Tiimeissä ei ole erikseen esimiestä, vaan esimerkiksi budjetin laatimisesta päätetään yhdessä. Säätiön puolesta palkanmaksusta ja taloushallinnosta vastaa yksi noin 50 hengen hallintotiimi kaikkia tiimejä varten. 

Toiminta perustuu ajatukseen, että kaikki osallistuvat työn suunnitteluun ja koordinointiin: kaikille on sovittu jokin tietty vastuualue. Yksiköt voivat toimia keskenään hyvinkin eri tavalla, tärkeintä on löytää jokaiselle tiimille omat, sopivat toimintatavat. Haasteisiinsa Buurtzorg -tiimit saavat mentorointitukea noin 20 hengen mentoritiimiltä.

Esimerkiksi rekrytointeihin, vastuunjakoon ja kontaktien luomiseen tarjotaan siis työnohjausta, mutta päätökset tehdään oman yksikön kesken. Hallintorakennetta ja esimerkiksi laskutusta yksinkertaistaa myös se, että kaikki hoitajat pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan osallistumaan kaikkiin hoitotehtäviin perushoidosta ja ulkoilutuksesta lääkkeenjakoon. Tämän mahdollistaa hoitajien korkea koulutustaso, sillä suurin osa hoitajista on koulutukseltaan sairaanhoitajia.”

Hollannissa työntekijät ovat pääasiassa sairaanhoitajia. Sillä ei ole mielestäni mitään merkitystä. Ulkomailla pitää olla enemmän koulutettu, että pääsee lähellekään suomalaista itseohjautuvuutta, omatoimisuutta ja kykyä ajatella itsenäisesti. Olen opettanut kv-puolella vuodesta 1997 ja tiedän suomalaisten ja ulkomaalaisten eron. Jos on jotain, mitä voi tehdä vain sairaanhoitaja, niin silloin tiimissä olisi tarvittava määrä sairaanhoitajia. Ulkomailla jos on lähihoitajatasoisella koulutuksella, niin he odottavat selvän työnkuvan ja käskytyksen, omatoimisuus puuttuu. Suomalaiset lähihoitajat eivät samaa tarvitse. Ulkomaalaisten sairaanhoitajien koulutus ei myöskään välttämättä vastaa suomalaista koulutusta. Ovat usein lähempänä meikäläisiä lähihoitajia kuin sairaanhoitajia.

Ei tuon asian juju sitä paitsi ole noissa sairaanhoitajissa. Se on siinä vapaudessa, mikä työntekijöille annetaan. Lisäksi siinä, että resurssia on enemmän kuin nykyisellään. Myös byrokratiaa on vähemmän ja silti asiat hoituvat. Suomalaiset kotihoitajat pystyvät tuohon oikein hyvin. Ongelma on se, että mitäs niillä kalliilla johtajilla ja hallinnolla sitten tehdään? Hehän laittavat jalat tenossa vastaan, ettei mene oma työpaikka. Mikä tietty on ymmärrettävää.

Asiaa kannattaisi kaupungin edistää pilotoimalla sitä yhdellä alueella. Koska malli on niin ”outo”, esitin kuntalaisaloitteessani opintomatkaa ainakin Lahteen, jopa Hollantiin uskon vahvistamiseksi.

RAHOITUSTA SITRASTA
Olen satavarma, että tuohon hankkeeseen saisi rahoitusta Sitrasta:
https://www.sitra.fi/aiheet/rahoitus-hankkeisiin/
” Rahoitus hankkeisiin
Sitra uudistaa erilaisilla hankkeilla ajattelua hyvästä elämästä. Etsimme ihmislähtöisiä toimintamalleja ja vauhditamme kestävää liiketoimintaa.”
Sitran sivuillakin on jo juttu Buurtzorgin mallista.
Keskisuomalainenkin voisi soittaa ao. henkilölle ja kysyä asiasta samaan juttuun: