Hallitus tuntuu
ajattelen, että on tärkeämpää saada päätöksiä kuin muutoksia. Niinpä
sote-uudistustakin yritetään ratkaista vielä viimeisillä hallitusviikoilla.
Jokainen ymmärtää, että laista ei voi tulla hyvä. Lakia tullaan paikkailemaan
moneen kertaan kuin tilkkutäkkiä. Lakivalmisteluissa pitäisi keskittyä laatuun,
ei määrään.
Valmistelu on
tehty tavalla, joka on tuhlannut valtavasti resursseja. Selvitystyötä on tehty
niin valtiollisessa kuin alueellisella tasolla. Aikataulu tiedettiin jo alun
perin epärealistiseksi. Perustuslaillisia ongelmia ei pohdittu alkuun, vaan
vasta kalkkiviivan häämöttäessä.
Vuosi sitten sote-uudistuksessa
päätettiin viidestä sote-vastuualueesta. Nyt alueiden määrän ollaan
kasvattamassa noin 20 eli suunnilleen sairaanhoitopiirien nykyiseen määrään. Säästöjen saaminen on kyseenalaista.
Esimerkiksi kun sairaankuljetus siirrettiin sairaanhoitopiireille, niin
kustannukset kaksin- tai kolminkertaistuivat ja usein palvelu vielä huononi.
Sote-uudistus on
jo alun perin jämähtänyt yksioikoiseksi organisaatiomallikeskusteluksi.
Riittävän selkeää kuvaa ei ole siitä, mitkä ovat tavoitteet. Tärkeämpää tuntuu
olevan, että kunhan tehdään jotain. Laatu tai saadaanko todellisia
rakennemuutoksia tuntuu olevan toissijaista.
Hallituskauden
toiminnalle ominaista on, että päätöksentekoa tukevaa tutkimustietoa ei
noteerata eikä hyödynnetä. Suuruus ei tutkimustietojen perusteella ole oikotie
onneen. Tämä on nähty jo kuntaliitoksissa.
Sote-ratkaisua ei
pitäisi enää runnoa läpi, vaan jättää seuraavalle hallitukselle. Muuten soten vain kruunaa sen kaiken huonon
lainvalmistelun, jota nykyhallitus on tehnyt.
 |
| KS 5.3.2015 / Suurenna klikkaamalla kuvaa |
Voi olla vain tyytyväinen, ettei sotea runnottu enää läpi. Selvää on, että mitään hyvää asiasta ei olisi seurannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti